10.6.2021 

Väliraportti. 

Kirjapiippu -projekti etenee Allergiatalon työhuoneeni avulla. Käyttöön 1.6.2020. Nyt siellä käyty läpi 243 kirjaa hyllystäni. Heli Hoffren valmisti grafiikkaa kuvituksiksi viime vuonna ja hän jatkaa siinä myöhemmin. Olen 77 -vuotias ja olen onnistunut välttämään maailmalla riehuvan koronaviruksen aiheuttaman infektion. Karanteenipäivä jo 450. Raportoin tilanteeni jälleen lähivuosina. Kirjamörkö. 

16.11.2012

Mihin tarvitaan kymmentä sormea?

Eilen kaivoin säilytyspussista hiomattoman timantin - Technics SX-P50 stage -pianon. Siinä on sekä valkoisia että mustia koskettimia ja jokainen toimii. Samaa ei voi sanoa sormistani. (Tämän) digipianon historia on hämäryydessään kuin malliesimerkki Kirjamörkön lukuisista toteutumattomista mutta ahniinihanista ideoista. Säästäkäämme ihmiskunta tältä nimenomaiselta esimerkiltä. Kun pianon koskettimistoa tarkastelee lähemmin on siitä löydettävissä tiettyä jaksollisuutta. Seitsemän kahdentoista koskettimen jaksoa. Ja niiden lisäksi edelleen neljä ylimääräistä. Analogia on ilmeinen! Kalenteri! Yhteensä 88 kosketinta ei jakaudu tasaisesti kahdellatoista aivan kuin trooppisen vuoden kokonaiset päivätkään eivät jakaudu tasaisesti kuujaksojen päivillä. Mikä siis olisi sopiva digipianon koskettimiston Metonin jakso?

Koskettimen painallus tuottaa äänen, joka (naapurien psykologian suojelemiseksi) kuuluu kuulokkeissa. Ainoastaan ja vain. Tämä piano tuottaa 88 ääntä. Äänet ovat tietenkin kuin värit - niitä on rajaton määrä. Mutta syystä jos toisestakin 88 ääntä on aivan riittävä määrä aiheuttamaan eri tavoin soitettuina, jaksoitettuina ja yhdistettyinä mielikuvituksen ylittävän määrän kuuloaistin ravintoa.

Nyt keskeytän valkoisten ja mustien koskettimien ja niiden painamisen seuraamuksien assosiaatiot. On muitakin asioita. Esimerkiksi käyttöjärjestelmät. Uusin niistä on nimeltään Windows 8. Se muutti melko rajujen taisteluiden saattamana lenovoon (poden lenoviittia, neuroosia, joka johtaa lenovon puutostilan ahdistukseen). Se on mukava. Siitä ei ota pirukaan selvää mutta mistä sitten tällä planeetalla selvän saa. Windows 8 on ekspressionistinen, transendenttaalinen, elitistinen ja mitä suurimmassa määrin kubistinen järjestelmä. Se on aivan ilmeisesti maapallon ulkopuolisen intelligenssin teko. Sen vihreällä pääsuunnittelijalla on aivan ilmeisesti varsien päässä kurkistelevat mulkosilmät ja sen pääideologia on ihmisviha. Kun Windows 8:n ruututiilejä painelee voi olla varma siitä että kommunikoi ulkoavaruuden jaloimpien neurologisten järjestelmien kanssa. Wau!

Kirjamörkö ei ole vielä(kään) täysin erakoitunut vaan kerää edelleen aineistoa erilaisista sosiaalisista ryhmistä omaa kirjallista tuotantoaan varten. Tuotanto ei tule luomaan uusia formeja vaan luottaa koiteltuihin, vankkoihin ja erinomaisiksi todettuihin ratkaisuihin. Eräs Kirjamörkön ihailemista ratkaisuista on pakinoitsija Tiituksen psykologinen draamaeepos "Kommunistien kokous Pöllölässä". Se paljastaa kirurgin veitsen tarkkuudella ja armottomuudella supisuomalaisen yhteisön toiminnan käsikirjoituksen. Se huutaa jatko-osaa ja Kirjamörkö sen tekee. Aihe on - PG Wodehousen esimerkin mukaan - klerikaalinen ja yhteisö kokoontuu  (itse asiassa aivan pian)  lähellä Pöllölää, jonka henkinen maisema sijaitsee Liperissä.

Jatkuu.

KM

Kirkon Vihollinen!

Kirkon Vihollinen! Se olen minä! Ortodoksisen kirkon ylin päättävä elin (kirkolliskokous) kokoontui viikko sitten Valamossa ja päätti että harjoitan kirkon strategian vastaista toimintaa! Hurjaa! Mistä oikein on kyse? Miten on tultu tähän? Miksi olen vielä koossa ja pystyn kirjoittamaan tätä? Miten minut paljastettiin ja miksi en itse tiennyt asiasta mitään (siis Kirkon Vihollisuudestani)? Nyt, viikon päästä ja 3850 km etäisyydellä ongelmien polttopisteestä päätin ruveta selvittämään kysymystä. Ortodoksinen kirkko / maailman ortodoksiset kirkot valmistautuvat Pyhään synodiin. Edellisestä onkin jo reippaasti runsas tuhat vuotta ja itse asiassa ongelma alkoi noin 1600 vuotta sitten Kalkedoniassa, jossa hiukan kuumaveriset kirkonisät eivät olleet täsmälleen samaa mieltä eräästä kristologisesta määritelmästä. Ja loppu on historiaa - joka nyt koitetaan ottaa takaisin. Kirjamörkön tarina ei tietenkään liity täsmälleen tähän seikkaan mutta Kalkedonia -skisma kuvastaa sitä tapaa millä asioita käsitellään. Mikä sitten Kirjamörkön tarina oikein on? Miten päästään kirkon viholliseksi olematta ateisti tai pilkkaamalla pyhiä sakramentteja? Tässä kirjoituksessani (edellisestä onkin hiukan aikaa) avaan vain kysymyksen. Ja julistan seuraavat päämäärät. Yritän selvittää mistä on kyse. Yritän pitää kiinni tekijänoikeuksista. Yritän sopia kirkon kanssa sen, mistä itse en vielä ole lainkaan selvillä. Mutta en suojele kenenkään liikavarpaita. Salaisuus - paholainen rakastaa kirkkoja ja rakkaus lisääntyy mitä ylemmäksi kirkkojen hierarkioissa mennään. Kyseessä on tietenkin pahuuden ekonomia, itsestäänselvyys. Lupaan palata aiheeseen Kirkon Vihollinen = Kirjamörkö hiukan lyhyemmällä välillä kuin mitä kului edellisestä traktaatistani. Seuratkaa tätä blogia!

Hyödyttömän Tiedon Taika (1)

Göbbels olisi riemuinnut niistä mahdollisuuksista, jotka tämänpäiväinen markkinointi tarjoaa. Kaikki aistimme ja kaikki viettimme on valjastettu raahaamaan kulutuskulttuurin vankkureita. Kaikki informaatikanavat on saturoitu roskalla, joka tunkeutuu skitsofreenikon painajainen esikuvanaan keskushermostoomme kuin aivosyöpä. Ja me itse elätämme sitä petoa, joka aivomme päivittäin ahmii. This Hotel California World.

Totta? Ehkä meistä on vain hauskaa tulla syödyksi! "Ay! ven devórame otra vez" soi taustalla ja kaikilla on kivaa!

Mutta keskiajan uusi sykli on jo käynnissä. Sillä keskiajat ovat kuin jääkaudet. Ne palaavat. Mutta tällä kertaa muoto saattaa olla dis_informaatio pikemminkin kuin a_informaatio. Meitä ihmisiä on niin helppo huijata!

Vastahyökkäys. Tarve on ilmeinen. Millä keinolla säilytämme sivistyksemme ytimen aikana, jona barbaria jälleen riehuu kuin ilmestyskirjan ratsastaja? Harry Seldon keksi keinon galaktisen imperiumin pelastamiseksi. Saiko Asimov ideansa irlantilaisten munkkien toiminnasta pimeimmältä keskiajalta? Informaatio (kirjat) säilytettiin vaikka tuskin kukaan ymmärsi mitä säilytettiin.

Kirjamörkö ennustaa, että keino seuraavan(kin) keskiajan tappamiseen on - kirjat!

Tässä blogissaan Kirjamörkö palaa modernin keskiajan analyysiin, ymmärtämiseen ja tuhoamiseen aikajoin. Mutta jostain täytyy alkaa ja siksi siirrymme otsikon mukaiseen tiedonjakoon.

Tai itse asiassa referenssilistaan niitä lukijoita ajatellen, jotka haluavat tietoa sivistyksemme pelastamisen instrumenteista - kirjoista.

Käytössäni on kolme opusta, joita voin lämpimästi suositella.

1. Yrjö A. Jäntti - Kirjapainotaidon historia (1940). Sain sen haltuuni v 1961 toimiessani kesän juoksupoikana WSOY:ssä. Kirjan paras anti on kotimaisen kirjapainotaidon kronikointi Missale Aboensesta (1488) lähtien. Kirja on täynnä herkullisia yksityiskohtia. Mm Johan Arvid Carlbohm onnistui tuottamaan seuraavan painovirheen vihkimäkaavaan: "Minä N.N. otan sinut N.N. aviovaivaxeni". Mutta - onko kyseessä virhe?

Tätä kirjaa täydentää hyvin Kansallismuseon 1988 Kirja Suomessa -näytttelyn raportti. Erinomaisia kuvia!

2. Douglas C. McMurtrie - The Book. The Story of printing & Bookmaking (1943). Löysin kirjan Marian Antikvariaatista Hangosta kesällä 2003. 676 sivullista Puhdasta ja Täydellistä Lukijanautintoa! Kirjoittaja on Todellinen Bibliofiili, jonka kirjarakkaus tihkuu jokaisesta lauseesta. Mitä tekisinkään ilman tätä opusta!

3. Michael L. Kleper - The Handbook of Digital Publishing. Volume I (2001). Papyrus on vähitellen siirtymässä historiaan vaikka papyrukseton toimisto osoittautui propagandaksi - Suomen metsille on vielä olemassa osoite. Informaatio saa tänä päivänä prosessorikäsittelyn halusi sitä tai ei. Kleperin komiosaisen jättiläisen ensimmäinen osa on vielä jotenkin ymmärrettävissä.

Nyt Kirjamörkö pesee sulkakynänsä ja ryhtyy maallisimpiin toimiin. Tapaamme taas tällä palstalla. Siihen saakka - lukemisiin!

Kennst du das Land, wo die Zitronen blühn ...

Mignon on niitä suuria tekstejä, jotka kuljettavat miestä - sekä sielua että ruumista! Tämän runon ja monta sen sisarusta osasin ulkoa silloin kun elämä oli vielä apriorinen mahdollisuus.

Kahden pääsiäisen (gregoriaanisen ja juliaanisen ajanlaskun mukaan toimitetun) välissä on hyvä reflektoida mitä oikein tapahtui. 50 vuoden takaisen Goethe -periodin ja nykyisen facebook -maailman väliin mahtui vaikka mitä! En kuulu niihin, joiden on syytä katua paikoillaan pysymistä. En, totisesti!

Mitä sitten oikeastaan tapahtui? Halvautunut pääni poimii langanpään sieltä, toisen täältä. Muisti ja mielikuvitus luovat parempia tarinoita kuin joku muu prosessi.

Itsestäni ei ole kuitenkaan elämänkerran kirjoittajaksi. Kalenteri ei kulje mukanani enkä osaa suhtautua vakavasti oikeastaan mihinkään. Vakavuus sopii teuraaksi marssivalle karjalaumalle tai politiikasta hehkunsa saaville teurastajille. Ei Kirjamörkölle.

Niinpä Kirjamörkö tarttuu jälleen toimeen. Vaellusvuodet eivät vielä ole ohi. Hän on vuokrannut sitruunamaasta (eräästä niistä) kolmeksi viikoksi tyyssijan ja ensi viikolla lentää sinne kahdentoista valomillisekunnin etäisyyteen.

Mitä evääksi. Ylivoimainen ykkönen on (tietenkin) Martin Rudwickin "Worlds Before Adam". Siksi vahdin nyt päivittäin postilaatikkoani sillä em kirja tekee paraikaa matkaansa tänne. Tule "Worlds Before Adam,", tule!

Kakkosia onkin sitten pitkä lista. Ongelman muodostaa kuitenkin eräs nimeltä mainitsematon lentoyhtiö, joka antaa ylärajan matkatavaroiden painolle. Alhaista! Halveksittavaa!! Säälittävää!!!.

Mutta tämä on maailma, jossa elämme. Maailma, jossa presidentit antavat tappokäskyjä. Maailma, jossa lentoyhtiöt rajoittavat kirjamääriä. Maailma, jossa vielä oleskelen.

Maailma, jossa Kristus kuoli meidän puolestamme.

Mutta:

Kristus nousi kuolleista!

Matkaeväät 2 - Message for the Public!

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Ei edes Kirjamörkö! Olisin eilen voinut ennustaa että matkaeväiden luettelo elää yön aikana. Sen se teki! Aniara ja Petrarca saavat luvan jäädä rannalle sillä luin ne jo yön pimeydessä (tämä ei ole kätketty viite Juan de la Cruzin teoksiin). Mukaan niiden asemesta hyväksytään:

Selected Poems of the Tang & Song Dynasties. Tuhatvuotisen Valtakunnan historiaan voi paneutua muutenkin kuin lukemalla van Gulikin dekkareita. Miksi englanniksi käännettynä? En osaa kiinaa (eivätkä kiinalaiset tajua Kirjamörköä millään kielellä).

Barbara Tuchman: The Guns of August. Erinomainen kirja siitä miten sodat aloitetaan! Ilmeisen tarpeellinen opus nykypoliitikoillemme, joiden Uraliin -unet enenevästi levittäytyvät meedioiden suopealla sponsoroinnilla näytöillemme.

Frank Spencer: Piltdown. A Scientific Forgery. Aarre! Näin se toimii! Sisältää kuvauksen Kirjamörkön tieteellisen nimen (eoantropus norssii) historiallisesta lajiveljestä (eoantropus dawsonii).

Mutta voi ei! Kirja on liian painava. Sen kriittinen tarkastelu täytyy jättää maaliskuulle - toisaalta kirja muodostaa syyn palata takaisin. Sitten on muita kirjoja ...

Raskasta huokaisua ei voi riittävällä intensiteetillä kirjallisesti kuvata. Niinpä pyydän kutakin lukijaani tässä kohtaa itse huokaisemaan raskaasti. Ja sitten toivottamaan hyvää matkamieltä ja kestävyyttä oleskelulle alueella, jossa kirjakauppoja on yhtä tiheässä kuin jäätelökioskeja Saharassa. Ehkä tämä matka on tarkoitettu Kirjamörkölle askeleeksi kirja-askeesin tiellä. Ehkä seuraavassa puheenvuorossaan Kirjamörkö pyytää itsekutakin itkemään kanssaan. Ehkä Kirjamörkö julkaisee matkakokemuksistaan kärsimyslitanian, joka kirjastoissa työntää Dostojevskin tuotannon Think Positive -hyllykköön.

Tai sitten ei.

Matkaeväät

Kirjamörkön luita palelee. On tehtävä jotain! Siis - matkustettava. Mutta mikä on matkan tärkein elementti? Nobrainer - eväät, tietenkin! Tässä luettelo 26 tuntia ennen lähtöä:


Petrarca: The Ascent of Mount Ventoux. Sisältyy pieneen englanniksi käännettyyn kokoelmaan. Täysin välttämätön jokaiselle, joka eksistoi kävelemällä.

Anthony O'Hear: An Introduction to the Philospohy of Science. Kaksi funktiota. Korvaa sataprosenttisesti nukahtamislääkkeen aiheuttamatta lainkaan heräämisvaikeuksia. Ja antaa keskustelun lähtökohdaksi lauseita, joita kukaan ei tajua. Mikä puolestaan tekee keskustelusta joko ikimuistettavan tai lyhyen.

Edwin Abbot: Flatland. A Romance of Many Dimensions. Miten elää kaksiulotteisessa maailmassa? Tai jopa yksiulotteisessa maailmassa! Täysin välttämätön kirja sille, joka koittaa ymmärtää Dewdneyn kirjaa "The Planiverse, Computer Contact with a Two-Dimensional World". Ja molemmat hyvää johdatusta aiheeseen "Yhden pisteen avaruuden tilastolliset ominaisuudet" - jota vielä en ole ehtinyt kirjoittaa.

P.B. Medawar: Advice to a Young Scientist. Vahvistaa sitä hypoteesia että myös tutkijoiden joukossa on hitunen intelligentin ajattelun väriä. Kommentoin klassikkoa oikeudenmukaisemmin sitten kun olen ehtinyt tavata sen uudelleen läpi - edellisestä kerrasta on jo eooneja.

Harry Martinson: Aniara. Matka on elämän metafora, rikkoutuneen avaruusaluksen ajelehtiminen kokonaisen kulttuurin metafora. Tätä ei voi liikuttumatta lukea. Varoitus - suomennos ei ole samassa sävellajissa kuin alkuperäinen. You Must Know Swedish!

Oxford -referenssiteos: Who's Who in the Classical World. Suomeksikin saa erinomaisia teoksia mutta tässä valinnan ratkaisee kirjan pieni massa. Voiko kukaan kristitty ihminen katsoa raitiovaunussa avoimesti ketään toista silmiin tuntematta Maxentiuksen ja Konstantinuksen pientä erimielisyyttä, jota ratkottiin Mulvianuksen sillan lähettyvillä! Ei - tuhat kertaa ei, ei voi!

J.S. Oakland: Total Quality Management. Taito, jota ilman ei voi johtaa mutta joka kuitenkaan ei riitä Voittoisaan Johtamiseen. Ohuempi kuin Juran, paksumpi kuin mikään edellisistä eväskirjoista.

Uusi Testamentti. Uskoni kirjallinen kivijalka, moninkertainen hyvä sanoma. Ilman sitä ei ole syytä matkustaa minnekään.


Kirjamörkö muuttuu matkansa aikana sairaseläkeläisestä vanhuus ... eikun kansaneläkeläiseksi. Jännitän jo etukäteen kokemusta. Kun menen illalla nukkumaan olen vain halvautunut ja kun seuraavana aamuna herään olenkin huomattavan ja pelottavan kansalaisryhmän jäsen.

Pelottavan? Juuri niin. Yhdessä hetkessä muutun vaaralliseksi koko Rakkaan Isänmaamme tulevaisuudelle! Kansamme suurin uhka on ikäpyräamidi. Sillä on väärä muoto! Ei suinkaan liikaa nuoria vaan liikaa vanhoja. Poliitikkojemme ja työnantajiemme puheenvuoroissa on lisääntyvästi yhä huonommin kätkettyä pelkoa kansantaloutemme aikapommista.

Oikeastaan tuntuu mukavalta olla vaarallinen. Se antaa aimo annoksen anarkistista energiaa. Jokainen elinpäiväni aiheuttaa poliitikoille ja työnantajille huonovointisuutta.

Mutta on väärin nauttia toisen onnettomuudesta. On keksittävä keino. Sellainen löytyykin esimerkiksi Robert Liftonin kirjasta "The Nazi Doctors. Medical Killing and the Psychology of Genocide". Hartheim, Hadamar ... mitä muistoja ne tuovatkaan mieleen! Karl Brandt varusti T4 -ohjelmalle lääkärin aivot ja loppu on historiaa. Hän oli myös hyvin tunnettu Suomessa - mutta ei todennäköisesti esiinny täkäläisten ystäviensä elämänkerroissa. Ehkäpä ikäpyramidi tulevaisuudessa sutjakoituu tuloskelpoiseen muotoon ...